Hongkongin lentoasema on tullut tutuksi. Siitä tämä on ihmeellinen paikka, että voit kävellä saapuvien ja lähtevien hallien välillä kenenkään siihen puuttumatta. Parhaimmat paikat ovat löytyneet alakerrasta, kone on piuhan päässä seinässä, lähellä on WC ja kaupat, vastatuoreita leivonnaisia on myös saatavilla. 7-elevenistä irtoaa salaatti noin 3.50 eurolla, tonnikalavoileipä reiluun euroon. Tunnit kuluvat joutuisasti, nähdessäsi tuttuja jaat kuulumiset ja uusimmat tiedot - yhteinen asia - yhdistää. Englantilainen rva ja norjalaiset tytöt ovat pitäneet leiriä sunnuntaista, mehän olimme kaksi yötä alkuun Anne Blackin hostellissa, vuorokausihinta 38 euroa, jaetut suihkutilat. Hostellia suositeltiin useammassa oppaassa, eikä suotta. Henkilökunta oli ystävällistä, huone oli tilava ja siisti. Varustelutaso oli hotellihuoneen luokkaa, mutta oma saniteettitila ja suihku puuttuivat. Hostelli sijaitsi Kowloonissa, Ladies-market oli kivenheiton päässä, samoin vilkkaat ostoskadut.  Lähes aurinkoinen ilma helli meitä alkuviikosta ja tiistaiaamuna siirryimme sitten leirielämään.

Tutustuimme suomalaiseen pariskuntaan, joka oli tulossa Malesiasta. Mukavia, ystävällisiä ihmisiä, joiden seura tuntui hyvältä. Keskiviikko-iltana astelimme jännittynein mielin buukkaukseen, ihmisiä oli valtavasti, osa oli odottanut kotiinpääsyä jo lähes viikon. Täysin selvää oli lähes heti, että kone on ylibuukattu ja “rannalle” tulee jäämään paljon ihmisiä. Näihän siinä kävi, ettemme päässeet sinivalkoisille siiville eikä Finnair kuljettanut meitä aamuksi eikä edes illaksi kotiin.

Vuorokausi oli vaihtunut jo torstaiksi. joten keskustaan lähtö ei ollut mielekästä. Lentokentän hotellivarauksesesta kuulimme, että lähihotellit ovat täysiä. Sukeltaminen makuupussiin ja kaikki neljä oikaisivat itsensä Hongkongin lentokentän suht pehmeille tuoleille. Aamun valjetessa hyvästelimme uudet tuttavuutemme. Torstain aamupäivä kului pohtien - noin tunti ennen koneen lähtöä päätimme, että nyt riitti Hongkongin hulinat, me lähdemme Tokioon.

Juoksujalkaan Cathay Pacificin tiskille ja matkaan. Lentoaika noin 4.5 h. Matkustamohenkilökunta on erittäin ystävällistä ja tarjoilut pelaavat loistavasti. Saavumme Tokioon iltamyöhään. Maahantulokorttien täyttö ja lisäkysymyksiä, koska olemme laittaneet oleskeluajaksi vain vuorokauden - kaksi. Meillä ei ole tietoa, onko kentällä mahdollista yöpyä, mutta se selviää nopeasti. Poliisi tulee tiedustelemaan, mitä teemme, kun kaivamme tietokonetta laukusta. Hän ohjaa meidät toiselle puolelle hallia, jossa on nuori länsimaalainen tytto, sekä muutama aasialainen mies. Siellä on mahdollisuus yöpyä ja siirtyä aamusta lähtevien aulaan. Hetken päästä toinen poliisi tulee kysymään henkilötietojamme ja hän on kiinnostunut oleskelustamme. Kerron, miksi olemme tulleet, mutta saan vastaukseksi hymyn. Poliisi kaivaa paperipalan esiin ja piirtää vuoren, asia on siis selvinnyt hänelle. Naurahdamme molemmat ja hymyilemme yhteisymmärryksen merkeiksi. Nämä japanilaiset ovat kyllä ihania ihmisiä. Yö kuluu kahden poliisin vartioidessa meidän viiden unia. Makuupussille löytyy jälleen käyttöä, samoin ostamalleni villahuiville. Ystävällinen poliisi on jossain vaiheessa käynyt laittamassa ulkotakin nuoren tytön päälle. Aamukahvi Mäkkäriltä, hinta 2 euroa pahvimukista! Aamulento, joten jälleen buukkaukseen. Jono on valtava, standby -matkustajia on paljon ja normaalista poiketen lähes kaikki jonottajat ovat eurooppalaisia. Keskimäärin koneessa on normaalisti noin 80 prosenttia aasialaisia. Jännitysnäytelmä on jälleen alkamassa, mikä on meidän tilanteemme, kuinka kauan jonottaneita, lapsiperheitä, vanhuksia tms. on lennolle pyrkimässä. Kuulemme, että iso ranskalainen ryhmä on tuotu Nagoysta aamusta, he ovat odottaneet siellä jo pitkään. Tilannetta on seuraamassa Finnairin Aasian -pään johtohenkilöihin kuuluva Sakari Rämö, jolla riittää aikaa, lämpöä ja ystävällisiä sanoja matkustajille. Hän vaikuttaa toiveikkaalta ja luo selkeästi voimaa meihin kaikkiin. Noin 2 tunnin odotuksen jälkeen meidät palkitaan matkalipuilla Helsinkiin, koneen lähtöön on enää 30 min. Pääsemme passintarkastukseen nopeutettuna, matkaamme junalla toiseen terminaaliin. Vielä hetki ja istumme pian koneessa. Kentällä on ruuhkaa ja jodumme odottamaan nousulupaa aika pitkään. Kapteeni viihdyttää meitä jutustelullaan ja hän antaa myos tietoiskun tuhkan haitoista. Lento Helsinkiin kestää 10 tuntia, kaksi ruokailua, elokuvan katselua ja musiikin kuuntelua. Olo on helpottunut, levollinen - nyt ollaan kotimatkalla.

Saavumme Suomeen pe 23.4. klo 15 jälkeen. Oma auto löytyy parkkipaikalta ja suuntaamme kotia kohti. Aurinkoinen sää toivottaa meidät tervetulleiksi. Vajaa 40 min. ja olemme kotona. Vuorokauden kuluessa aikana saan halata molempia poikia, vanhempi hyppää Oulussa junaan, kun kuulee meidän kotiintulosta. Nuorempi suorittaa työharjoittelua ja asuu väliaikaisesti kotona. Lauantaiaamuna reilu 70-vuotias äitini ilmestyy vielä luoksemme - olen tullut kotiin.

Olin reissussa yli 4 kuukautta, matkareitti kulki maittain: India,Thailand,Cambodia,Vietnam,Thailand,Hongkong ja Japan, vulkaanisen tuhkan takia kotiin tulo viivästyi 5 paivää. Koin osaksi tulleeni “jo kotiin” kun mies tuli Hongkongiin. Tarkoitukseni on tehdä yhteenvetomatkasta ensitilassa, mm. laskea kulut. Pyrin laittamaan myös valokuvia tänne.

Viikonlopun aion kuitenkin nauttia läheisistä, ruuasta, arjen askareista. Kuunnella pyykkikoneen suorinaa ja vaan olla.

Päivä on vierähtänyt lentokentälle, olemme siirtymässä täällä iltaan. Kone on ollut oiva ajanviete-esine ja se pitää meidät myos tilanteen tasalla lentojen suhteen. Euroopan lennot ovat pääosin peruttuja, tunnelma kentällä on silti rauhallinen. Tarjolla on suht mukavia petipaikkoja tuoleilla, BurgerKing, kahviloita ja siistit WC:t. Suihkusta joutuu maksamaan 15 euroa, ei hyvä. Yhteinen asia yhdistää ja länsimaalaiset hakeutuvat toistensa pariin. Saksalainen tyttö pitää kanssamme leiriä, hän on palaamassa 8 kuukauden reissulta kotiin, tosin kotimatka on nyt pysähdyksissä. Strategiat ovat vähissä, junat alkavat olla täynnä, viisumit vievät päiviä, tosin kentällä myonnetään pikaviisumeja Kiinaan 120 euron hintaan, toimitusaika vain puolipäivää. Olisikohan viisasta lähteä Manner-Kiinaan, matkustaa sitten Siperian halki Venajälle ja sen jälkeen Suomeen. Matkaan taitaa mennä reilu viikko, jos se edes riittää. Moskovaan koneet lentää, hinta pyörii noin 1300 eurossa - harkinnan alla. Toisaalta emme tiedä, vaikka oma kone lähtisi huomenna. Huhu kertoi, että NewYorkin kone lähti 1.5 tunnin varoitusajalla, sehän palasi eilen Suomeen puolityhjänä. Oletamme, että kone on täällä ja se odottaa vain lähtolupaa. Valmiina siis ollaan hyppäämään sinivalkoisille siiville.

Kummasti sitä mieli toimii. Paljon jossittelua, jos olisin tehnyt niin, tai näin. Harmitusta, pettymystä siitä, ettei omat suunnitelmat pidä. Kovasti olin odottanut poikien näkemistä, arkisia asioita. Töihin paluuta - ihan kamalasti. Sorry työkaverit ja asiakkaat, tulen heti kun pääsen. Onneksi sentään mies on täällä!

Hongkongissa on ollut näinä päivinä vaihteleva sää, sateenvarjot on jouduttu hankkimaan ja toisaalta aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Kaupunki tuntuu aina yhtä kiehtovalta ja näkemistä on paljon. Julkiset kulkuvälineet ovat edullisia, raitiovaunukiskoja on noin 32 kilometrin verran. Kaksikerroksiset bussit ajavat lähiöihin ja metrolinjoja on useita. Meno Kowloniin maksoi metrolla euron verran. Matkakumppanin kanssa ihastelimme lauantai-iltana valoshowta rannassa, värivalot loistivat ja vaihtuivat musiikin tahdissa pilvenpiirtajissä. Sinun oli mahdollisuus ikuistaa itsesi tätä sadunomaista maisemaa vasten 1 euron hintaan (iso valokuva). Juhlistimme iltaa vielä Subwayn tonnikalapatongilla, hinta n. 3 euroa. Mäkkäreita on täällä runsaasti, ne ovat lähes aina taynnä. BigMc-aterian hinta on 2 euroa. Nuudeleita on tarjolla joka kadunkulmassa, hinta noin 3.5 euroa annos. Viikonloppuna ihmiset olivat kansoittaneet kadut, musta taitaa olla täällä muotiväri, legginsit ja jonkinlainen pitkä T-paita tai hame. Korkokengät takaavat tyylikkyyden tai sitten matalat ballerinat. Kerrospukeutumista on paljon, yllättäviä yhdistelmiä, mutta tyylikästa. Vaatekauppoja on tuhansia, T-paidat alkaen 1.50 euroa. Ostoskassit keikkuvat lähes jokaisen käsivarsilla, Hullut Päivät jäävät kauaksi taakse. Hongkongin alueella asuu noin 7 miljoonaa ihmistä ja tuntuu, että lähes kaikki ovat viikonloppuisin liikkeellä. Filippiiniläiset kotiapulaiset valtaavat tiettyjä alueita sunnuntaina, onhan heidän ainoa vapaapäivänsä. Puhelimessa ollaan usein, paikallispuhelut ovat täällä ilmaisia. Kaupunki on erittäin siisti, roskia tai graffitteja ei näy missään. Tupakointikieltoja on paljon ja esim. puistossa se on kielletty. Ihmiset näyttävät noudattavan näitä ohjeita hyvin, ilmoitetut sakot ovat mittavia, 150 euroa. Minua ihmetyttää kovin, miten ihmiset korjaavat roskansa ja pitävät huolta kaupungistaan - meillä on vielä paljon oppimista.

Uutiset vulkaanisesta tuhkasta mietityttävät, miten käy kotimatkamme. Mitään informaatiota Finnairilta ei ole tullut, ja tarkoituksena on lähtea sunnuntaiaamusta kentälle. Heräämme klo 05.00, matkaamme jalan pienen matkan ja lentokenttäbussilla terminaali 1:een. Lentokentälle on noin 40 km matka, hinta 2.10 euroa. Hetimiten selviää, että lento on peruttu. Mitään uusia reitityksiä ei ole, ohjeena on buukata itsensä uudelleen. Finnäair tarjoaa uutta lentoa noin 2.5 viikon päähän??!!! Teemme varauksen hostellista ja matkaamme sinne. On vaikea orientoitua loman jatkumiseen, on ikävä lapsia ja arkisia asioita. Onneksi mies on täällä. Alkuviikon päivät ovat kuluneet nyt epätietoisuudessa. Ilmeisesti kone on täällä ja lähtee hetimiten kun se on mahdollista. Virkailijat antavat niukasti tietoja, koska heilläkään ei sitä ole. Täysin avoimena on myös korvausasiat, mistään ei ole varmuutta. Yöpyminen Hongkongissa on kallista, viimeistä lomapäivää vietetään eika tietoa kotiinpaluusta ole. Olin esinaiseeni yhteydessä, onneksi työn suhteen ei tarvitse olla huolissaan. Erilaisia vaihtoehtoja on mietitty, junalla Siperian halki, kesto noin viikon ja viisumin hankintaan kuluu päiviä. Intiaan en pääse, koska viisumini on vasta umpeutunut. Paras vaihtoehto taitaa olla odottaminen, josko joku rako tuhkapilveen tulee. Oletan, että kone lähtee heti, samoin kun NewYorkissa lyhyellä varoitusajalla - heti kun se on mahdollista.

Olemme siirtyneet tänä aamusta lentokentälle, täällä on muitakin leiriytyneitä. Toivomme on tässä illassa tai huomisessa, menemme eteenpäin päivän kerrallaan. Mieliala on suht hyvä, emme voi tälle mitään. Tämä muistuttaa jälleen kerran siitä, että elämä ei ole hallittavissa.

Lomailu siis jatkuu “pakkolomailuna”.

Hotellin taksilla Bangkokin lentokentalle, kadut ovat yllattavan tyhjia, lentokentalle tullessa sotilaita ja armeijan miehia on runsaasti teiden varrella. Kuljettaja ei lähde keskustelemaan tilanteesta, politiikka taitaa olla ei-suositeltava keskusteltun aihe. SriLankan lentoyhtion tiski loytyy helposti, tuntuu mukavalta, koska S-tiskilta tehdaan myos Finnairin lähtoselvitykset. Matkan hinta on 106 euroa, kone lahtee ajallaan ja kesto 2 h 50 min. Istuinpaikkani loytyy koneen keskiosasta, kaksi intialaisen miesta istuu jo paikoillaan ja pujottaudun heidan valiinsa. Menuuvaihtoehdoista loytyy kasvis- ja kanavaihtoehto, salaatti ja herkullinen jalkiruoka. Juomana tarjoillaan viinia ja kevyempia vaihtoehtoja. Pienen hetken ajattelen juhlistaa tapaamistamme viinilla, mutta maltan odottaa viela. Passintarkastus, maahantulokortin anto ja rinkan nouto.Paasen miehen tiukkaan halaukseen ja tuntuu hyvalta. Tassa on ihan kotiintulon makua ja tuoksua. Lentokenttabussilla keskustaan, hotellimme sijaitsee Hongkongin puolella, paikassa nimelta Happy Valley.Matkan kesto on noin 1 h, hinta 20 paikallista dollaria eli 2 euroa. Perilla minua odottaa shampanja ja suklaa. Nakymat 16. kerroksesta ovat upeat ja erkkeri-ikkuna luo tunnelmaa. Yön nukun hyvin. Aamiaishuone on sisustettu tyylikkaasti ja tarjonta on runsasta. Huonehinta on n. 80 euroa.

Nyt on oltu 2 vuorokautta taalla. Eilinen paiva oli aurinkoinen, istuimme puistossa ja puhetta riitti. Matkustimme kuuluisilla raitiotievaunuilla, liikenne on kaynnistynyt jo 1900-luvun alussa ja vaunut ovat kaksikerroksia. Hinta on 2 paikallista dollaria eli 20 senttia. Taalla on mahdollisuus kulkea myos metrolla, se on aarettoman tehokas ja edullinen. Kowlooniin on mahdollisuus matkata joko lautalla tai metrolla.

Paikka on meille tuttu entuudestaan, joten voimme keskittya vain oleilemaan. Hongkong tarjoaa paljon nähtavää ja ihmisten katseleminen on jo hauskaa sinänsa. Upeita, tyylikkaita vaatteita, miehet lähes järjestäin tumma puku päälla. Ihmisia on paljon, mutta kaikki sujuu yllättavän järjestelmällisesti.Sohon kaupunginosa on täynna vintage- ja antiikkiliikkeita, pieniä kujia, tänään en viela tehnyt mitään löytöjä.

Huomenna matkakumppanini saapuu tänne, joten luvassa on varmaankin yhdessa syömista ja iltatoria. Olo on onnellinen ja levollinen.

Yo tuli nukuttua hyvin, taisin olla valilla pitkittain ja poikittain. Ennen nukkumaan menoa  ajan kanssa suihku, kuumaa vetta ja paineella, se ei ole ollut tyypillista talla matkalla. Tuntuu, etta hiukset ovat ensikertaa pitkasta aikaa puhtaana. Yo meni nopeasti ja pirteana silmat avoimena klo 05.30. Vuorokausirytmi on pysynyt koko ajan lahes samana, nukkumaan meno noin 22.00 - 24.00, mutta ylosnousu paaosin heti klo 06.00 jalkeen. Aamiaishuoneen etsina ja iloinen yllatys, kattava buffet-aamiainen. Ehdin tehda viela aamulenkin Bangkokin kaduille ennen lentokentalle lahtoa ja matkalta loytyi tama nettikahvila. Ilma on jo tahan aikaa aamusta lammin, aamusuihkun joutunee ottamaan viela toistamiseen. Kosteuspitoisuus on suuri, joten hiki tulee vaikka kavelee rauhallisesti. Kaupunki on herannyt jo eloon, ihmiset istuvat katukeittioissa syoden ihmeellisen nakoisia ruokia - iltaisin liikkeella on paaosin turistit, nyt aamusta paikalliset. Tilanne on kaupungissa rauhallinen, paivan puheenaiheena on tosin poikkeustila.

Lahden kentalle noin klo 10.00, aikaa on varattava 25 km:n matkaan noin 45 min. Hinta on noin 500 bath. Euron kurssi on talla hetkella huono ja alaspain ollaan tultu koko ajan. Yhdella eurolla saa noin 42 bathia. Muistelen joskus saaneeni lahes 60.

Mies on paassyt jo Hongkongiin, sielta tuli aamusta viestia eli samalla pallonpuoliskolla nyt ollaan. Matkakumppanin kanssa viestiteltiin eilen, toivottavasti yo on sujunut HuaHinin suunnalla myos hyvin.

Nyt on aika lahtea takaisin hotellille, laittaa jalleen kerran tavarat kasaan ja tilata taksi kentalle. Mieli on iloinen, odottava, mutta edelleen kutisee sisaisesti.

Jalleen oli aika sanoa hyvastit, HuaHinille ja ennen kaikkea matkakumppanille. Aamupaiva kului nopeasti, imatralainen pariskunta muutti laiturille ja tarinointia riitti. Televisiot ovat olleet kovassa kaytossa guest-housessa, Bangkokin tilanne huolestuttaa ihmisia ja uutisia seurataan taukoamatta. Naapurit ovat ottaneet kantaa lahtooni, australialaismies ei suositellut menoa paakaupunkiin, vaan maanantaiaamusta suoraan kentalle. Uutiset ovat kertoneet, etta kuolleita on 15, loukkaantuneita yli 500. TV’ssa tilanne nayttaa kaoottiselta. Paatin kuitenkin lahtea matkaan. Pikkubussilla matka kesti noin 3 tuntia, hinta 180 bath eli alle 5 euroa. Loppumatkan istuin taksin kyydissa, kadut olivat aution nakoisia, poliiseja tai armeijan miehia ei nakynyt missaan. Ydinkeskustaan tultaessa ihmisia alkoi olla enemman, turisteja paa-asiassa. Mistaan ei olisi voinut tietaa, etta poikkeustila on paalla. Matkalla nain joitain savuverhoja kaupungin ylla, mutta minulla ei ole tietoa, onko jossain viela mellakoita. Asun Sukhumvit roadilla, Worabury niminen hotelli, aamiainen, uima-allas jne, hinta n. 20 euroa. Seuraava yo on vallan erikoinen, nukun ensikerran yksin noin 4 kuukauteen. Mahtaakohan uni tulla?

Eilinen ilta kului thainyrkkeilyn parissa ja italialaisruokaa syoden, mukavaa kaikkinensa. En oikein osaa viela ajatella, etta matka on tosiaan jo loppusuoralla - oikeastaan kalkkiviivoilla. Harmituksen puolelle menee alkuviikosta kadonnut MasterCard, hyva asia oli se, etta tama tapahtui tassa vaiheessa matkaa.

Nyt on aika kivuta ylakertaan, huuhtoa matkapolyt itsesta ja odottaa kutsua Hoyhensaarelle. Huomenna se sitten tapahtuu …. lento klo 13.10 Hongkongiin ja perilla tulisi olla ikioma mies vastassa, wow!!! Kummallinen sisainen kutina on ollut jo pari paivaa - vai olisikohan perhosia vatsassa?

Paivat ovat kuluneet lahinna takapuolta parannellessa, hevosen selkaan en ole viela kyennyt nousemaan. Istuminen ja asennot vaihdot tekevat kipeaa, muuten parjaillaan hyvin. Aamulenkit ovat maistuneet jalleen herkullisilta. Taalla on pitka, siisti hiekkaranta. Lansimaalaiset lenkkeilevat ja aasialaiset ovat pienine lapsineen liikkeella jo ennen klo 7:aa. Aurinko on juuri noussut, ilma on raikas, eika ole viela turhan kuuma. Lampotila on noussut paivalla reiluun 30 asteeseen, guest-house sijaitsee meren rannalla ja viilentava tuuli puhaltaa terassillemme mukavasti. Asuinpaikka on osoittautunut loistavaksi, aallot lyovat lattian alle ilta- ja yoaikaan, asummehan laiturilla. Japanilainen mies lahti etelan saarille ja saimme uusia naapureita. Olemme tutustuneet hollantilaiseen 72 v mieheen, mukava, pitka juttutuokio eilen - sai katsauksen thaimaalaisista naisista - lansimaisen miehen nakokulmasta. Samalla tuli selvaksi, etta esim. minun ikaiseni nainen olisi aivan liian vanha hanelle.

Paivat alkavat kayda vahiin, tuntuu jotensakin kummalta. Eilen illalla viihdytimme itseamme kabareessa, upeita pukuja, muutama loistelias esiintyja. Joukossa oli muutama tylsistyneen oloinen tanssija, joka vei selkeasti fiilista alaspain. Kauniita layboy:ta, implantit ym. Paikkana oli pieni, intiimi klubi, hinta 300 bath, sisalsi yhden ilmaisen juoman. Tana iltana suunnistamme thai-nyrkkeilytapahtumaan,  luvassa on kiihkea 2 tuntinen. Muistan 1980-luvalla nahneeni vanhassa jaahallissa Tarmo Uusivirran mahdollisesti ensimmaisen ottelun ammattilaisena. Tunnelma vei minut mukanaan, vaikka olin aina kuvitellut olevani varsinainen love and peace ihminen - lahes inhosin nyrkkeilya sita ennen.

Huomenna matkakumppanin ja minun tieni erkanevat hetkeksi. Olemme matkanneet yhdessa lahes 4 kuukautta. Jokainen yo on vietetty yhdessa, ajoittain parisangyssa vierekkain tuhisten. Yhdessa matkaaminen on ollut mukavaa, mielenkiintoista, haastavaa, opettavaista. Tassa kohtaa sanon kauneimmat kiitokset kumppanilleni.  Jatkan huomenna matkaa Bangkokiin ja maanantaina lennan Hongkongiin. Polkumme kohtaavat jalleen loppuviikosta, joten olemme vasta kalkkiviivoilla.

Farkut jalkaan ja kohti rantaa. Paasemme sopuun hinnasta, maksamme 500 bath tunnin ratsastuksesta per ratsastaja. Minulle valitaan valkoinen, sirorakenteinen Bloyd ja matkakumppanille jo entuudestaan tuttu Lyon. Saan noustua hevosen selkaan oikein - eli kasvoni eivat tuijota hevosen hantaa vaan paata. Tama selvennys siksi, etta omaan jonkinasteisen hahmotushairion ja siksi lupaava kampaajanurani lopahti. Vuokraaja kysyi tarvitsemmeko “valmentajan” matkaan ja jotenkin tuntui turvallisemmalta nyokata tassa kohdin. Kokemukseni rajoittuu siis siihen, etta olen kaynyt usein Tuomarkylan talleilla lapsena ja istunut hetken hevosen selassa. Lannenelokuvia olen katsonut, eika tuo ratsastus niin vaikealta ole niissa nayttanyt (eiko ole kumma, etta eri urheilulajitkin nayttavat usein helpoilta tv:sta katsoen). Sain briiffauksen matkakumppanilta seka valmentajalta ja eikun matkaan. Meri valkehti auringonvalossa, ihmisia oli jonkin verran rannalla ja purjelautailijat olivat myos osin levittaytyneet sinne tanne. Juttelin Bloydille niita naita, koin oloni levolliseksi. Siina sitten mentiin kavelya, ravia ja ajoittain jopa laukkaa.  Viimeksi mainitussa pompin selassa niin korkealle, etta oletin putoavani. Leikattu hantaluu tuntui ajoin hankalalta, mutta tuulen hyvaillessa kasvojani ja heiluttaessa hiuksiani kipu unohtui. Tunti kului nopeasti ja nautin todella paljon. “Valmentaja” oli ystavallinen, han kehui ja kannusti minua kovasti - koin itseni melkein Scharlet O’Haraksi. Waude, kylla oli upea tunti! Euforinen olo jatkui pitkalle iltaan, takapuoli vahan pakotti, mutta muuten vointi oli suurenmoinen. Illallinen ulkona ja paivan paatteeksi kateen Regina Raskin loistava romaani. Poikkeasimme paivalla Aurinkomatkojen toimistossa, se oli kun paratiisi tallaiselle lukufriikille. Kirjoja hyllymetreittain ……

—–

Aamu valkeni aurinkoisena, takapuoli todella hellana ja syy selvisi nopeasti. Intiassa oli rupioita taskussa, nyt niita on tulossa takamukseen. Vereslihalla takamus, mutta kylla se kannatti!

Hevostelusta nousi mieleeni lapsuudenystavani Hgin lahiosta. Hevosrakkaus sai hanet kaverineen anastamaan hevoset Elinlaaketieteellisesta korkeakoulusta Hameentielta. Tytot ratsastivat lahiostarillemme nailla harjattomilla hepoilla. He paasivat tempauksellaan ainakin Helsingin Sanomien ja Iltasanomien sivuille. Kaikenlaista sita tapahtuikin 1970-luvulla. Tuija - sinusta olisi muuten mukava kuulla!

Yovyimme kaksi yota Mod:ssa ja vaihdoimme eilen Bird:iin. Huonehinta on 400 bath. Edellista paremmalla paikalla ja hauska terassi. Naapurissamme asuu japanilainen mies, jonka pitaa Kaurismakien elokuvista, yes! Vastapaata oleilee australialainen vanhempi herrasmies thai-tyttoystavineen. Mukavaa, seurallista porukkaa.

Suunnitelmissa on mahdollisesti lisaratsastustunnit kunhan takamus on hieman paremmassa kunnossa. Kokkikoulu kiinnostaisi myoskin.

Olemme siis HuaHin:ssa. Paikka sijaitsee noin 200 km Bangkokista etelaan. Golfareiden suosima paikka, upeita kenttia - kuulema. Suomenkielta kuulee kadulla kulkiessa, turisteja on aika lailla. Tarkkaan katsomalla jotain alkuperaista saattaa jossain pilkahtaa. Olen ollut taalla perheeni kanssa noin 15 vuotta sitten, paikka on muuttunut naista ajoista paljon. Selkeasti siistimpaa kun Pattyalla.

KoChangilla vierahti kahdeksan yota. Bambumaja vei sydamen ja lahtopaivaa lykattiin useampaan kertaan. Paivat kuluivat oleillen, Bangkokin lahti keinutti mukavasti uimapatjoja, White beach:n valkoinen hiekka tuntui lampimalta  ja pehmealta varpaiden alla ja Pens bungalowinsin herkulliset ruuat sulivat suussa. Rutiiniksi tuli aloittaa paiva makoisalla kaurapuurolla ja pattaa paiva tonnikalaspagetilla, -salaatilla tai kevatrullilla kera valkosipulipatongin. Tanne paatin tulla uudestaan ja olen silloin aktiivisempi saariristeilyjen ja erilaisten aktiviteettien osalta. Mopo houkutteli kovasti ja nain itseni jo istumassa kyydissa - se siis seuraavaan kertaan. Viimein tuli aika jattaa jaahyvaiset saarelle ja ystavalliselle henkilokunnalle.  Pakkaukset tuttuun tapaan, mukava juttutuokio ja kuvaussessio kera nykilaisen nuoren miehen ja matkaan. Klo oli talloin 8.45. Odottamiseen olemme tottuneet ja taksi tuli noin 45 minuuttia myohassa vieden meidat lauttarantaan. Noin puolentunnin matka ja jalleen odottelua. Bussi lahti klo 12.00 ja olimme Bangkokissa noin klo 17.30. Pysahdymme kertaalleen noin 30 min. Jaatelo maistui hyvalta, samoin tonnikalasampylat. Matkan hinta taksi+lautta+bussi = 350 bath.

Bangkokin rautatieasemalla selvisi,  etta seuraava juna HuaHiniin lahtee jo 4 min. kuluttua. Siihen oli turha kiirehtia, joten paatimme odottaa tunnin. Yllatykseksemme seuraava oli taynna ja mahduimme klo 19.30 junaan. Emme saa edes vierekkaisia paikkoja, mutta paasemme samaan junavaunuun. Matkan hinta on 250 bath. Junan tulisi olla perilla klo 23.19. Jokin poikkeustilanne on varmaankin paalla, silla aseman lahettyvilla oli runsaasti aseistettuja poliiseja ja sotilaita. Muutama virkailija kehoitti meita olemaan varovaisia??  Soimme katukeittiossa  herkulliset nuudeliateriat, hinta 30 bath.  Lahdemme matkaan myohassa, esikaupunkialueella junan kulku oli erittain hidasta ja pysahdymme usein. Juna tuli aivan tayteen, paikalliset torkkuivat, olivat omissa oloissaan. Tassa ihan kaipaa Intian hulinaa ja jutustelua. Olimme perilla hieman ennen puoltayota. Junassa ei kuuluteta seuraavia asemia, oli pillkopimeaa, eika junahenkilokuntaa ollut  mailla halmeilla. Tuttu vanha asemarakennus nakyi, oli aika nousta junasta. Olemme molemmat olleet taalla aikaisemmin, mina tosin noin 15 vuotta sitten.  Meilla ei ole valmiina yopaikkaa, mutta olemme paattaneet, mihin haluamme sijoittua. Lavataksi alle ja huristelemme satamaan. Jaan vahtimaan tavaroitamme kun matkakumppani etsii petipaikkoja, onnea matkassa, loytyvat helposti. Majoitumme guesthouseen nimelta Mod. Oma terassi, nakyma merelle. Hinta kahdelta 400 bath:a. En ole tainnut kirjoittaa lainkaan, etta 100 bath = 2.36 euroa. Kaymme viela katsastamassa ympariston, vierailu 7elevenissa ja istuskelua terassilla. Klo oli lyonyt jo 2 ennen kuin nukkumatti kutsui Hoyhensaarelle. Paiva on ollut pitka, matkaan meni yhteensa noin 15 h. Merinakoalasta on tainnut tulla ihan valttamattomyys, onkohan edessa asunnon vaihto kun paasen koti-Suomeen. Lauttasaari, Suomenlinna, Kaivopuisto?? vai jonkinlainen kahluuallas sinne takapihalle?

Meri-ilma takaa loistavat younet. Ikkunat avoimena suomitytot tuhisevat parivuoteessa. Aamuheraaminen klo 8 ja liikenteeseen. Aamiainen haetaan 7elevenista, hinta noin 50 bath. Terassilta aukeaa upea nakyma ja on kiva seurata paikallisten touhuamista. Uudelleen ymparistoon tutustumista, loydamme naapurista viela upeamman guesthousin, johon muutamme ylihuomenna.Ratsastustunti on nyt iltapaivalla - luet ihan oikein, ratsastustunti rannalla. Viimeksi taisin olla hevosen selassa noin 40 vuotta sitten ja silloinkin suht lyhyen ajan. Mielikuvissa kay myos Veikko-niminen hevonen, joka naytti minulle aina hampaitaan, kun yritin menna mokilla puuhuussiin. Oli muuten pelottava kaakki ja taisin olla tyytyvainen, kun Veikko lahti meetwurstitehtaalle. Taalla on tarkoitus siis ratsastaa, vuokrata pyorat ja olla muutenkin aktiivinen. KoChang:lla pysahtyminen voimaannutti, tuntuu mukavalta jalleen tehda ja olla toiminnassa.

Lainasin yllaolevan lauseen viestista, jonka sain ex-tyokaveriltani. Han on lahdossa 6 kuukaudeksi ulkomaille ja pohtii, miten elaa ikavan kanssa. Itse en olisi osannut pukea niin hyvin asioita sanoiksi kun han ja jotenkin mieleeni nousi eo. lause. Han voi lahtea matkalle, koska tietaa olevansa rakastettu ja itse rakastaa. Onko nain minunkin kohdalla? Olisinko edes paassyt/voinut lahtea matkalle, jos toinen ei olisi kannustanut ja antanut siihen ikaan kuin siunausta. Jos se, niin mika voisi olla rakkautta. Minun ei ole kylla tarvinnut epailla, ettenko olisi ollut rakastettu taman suhteen aika, reilusti yli 20 vuotta. Olen vain jotenkin pitanyt sita niin itsestaanselvana. Minun on varmaankin hyva kysya, onko toinen kokenut samoin. Osaanko ilmaista rakkauttani sanoin, teoin. Taalta kasin se on ollut  helppoa, koska toinen on ajatuksissa joka paiva. Mielenmaisema muuttuu hetkessa aurinkoiseksi, levolliseksi ajattelemalla toista - aika ihmeellista.

Omaan varmaankin levottomat jalat ja sielun. Noin 17-vuotiaana hain kertaalleen aupairiksi Italiaan, en tullut valituksi. Olen aina ollut ikaan kuin toinen jalka lahtokuopissa. Haaveissani olen asunut kaukana ja lampimassa.  1990-luvulla oli yrityksia paasta ulkokomaille toihin ja ottaa perhe mukaan, kyse oli Lahetystyosta. Nyt ymmarran tata kaukokaipuutanikin vahan paremmin, olen siis loytanyt joitain vastauksia.

Nauttikaahan kaikki paasiaispyhista, toisistanne. Olla rakastettu ja rakastaa - se on suurenmoinen lahja. Kiitos rakas mieheni kaikesta, mina rakastan sinua.